Mä en saa puettua ajatuksiani sanoiksi,
mä en tällä hetkellä sisällä mitään,
mulla on  helvetin tyhjä olo.

Olis helppoa sanoa, että on ihan normaalia tuntea ristiriitaisesti ihmisten suhteen,
mutta mä en usko tän olevan niin helppoa enää tässä vaiheessa,
kun oon niin monesti vannottanut itselleni ettei kukaan, kukaan enää ikinä
pysty viemään mun sydäntäni.

Miksi se on taas kadoksissa?

And so it is
The colder water
The blower's daughter
The pupil in denial

Mä haluaisin kadota,
kuihtua, hukkua, paeta, piiloutua, eksyä, ihan mitä vaan kunhan mun ei tarvitse nähdä sua.
Ei nyt eikä huomenna, viikon tai vuoden päästä.
Mutta mä en tiedä,
osaisinko mä enää olla ilman sua?
Osaanko mä enää olla jossen tiedä että sä olet siinä mun kanssa.
Miksi, miksi ihmisen pitää olla niin heikko, miksi mun täytyy olla näin hauras sun suhteen.
Mä haluaisin laittaa oven kiinni ja pyytää sua palaamaan sinne mistä lähditkin, antaisit mun olla ja kuolla ikävään.

Mä en tahdo olla riippuvainen susta, sun tuntemisestasi tai sanoistasi,
miksimiksimiksi, elämästä ei selviä helpolla ?
Antaisitte joskus sen risuttoman polun, antaisitte mun sydämeni takaisin.

It's a small crime
And I've got no excuse

Mä kyllä haluan rakastaa sua,
ihan koko sydämestäni,
mutta mä en halua että sä huomaat sen.

Jos mä joskus olen kenellekkään sanonut että mä kyllä helvetti soikoon pärjään yksin,
niin nyt mä perun puheeni.
Mä en saa mieltäni kuriin sun suhteessas,
mä en saa itseäni lopettamaan.
Vaikeinta tässä kai onkin se, että pelottaa omat tunteet, ei muiden, ei sun.
Se etten halua sun huomaavan, miten paljon sä mulle olet.

Enkä mä halua enää pärjätä yksin,
mutta mä en halua,
en ollenkaan,
että sä viet mut kokonaisena.

Ota minusta puolet, kokonaista et saa.
Nimenomaan, anteeksi.

No love, no glory
No hero in her sky

Mä en halua,
sun pettyvän muhun.


Helvetti.

there’s still a little bit of your taste in my mouth
there’s still a little bit of you laced with my doubt
it’s still a little hard to say what's going on

love, it taught me to lie
life, it taught me to die

Mä en jaksais selittää, yhtään kenellekkään enää.
En yhtään mitään.
Mä haluaisin vaan nukkua, olla taas se pikkuroo, yksin kahvimuki kädessään odottamassa että joku ehkä soittaa.

Nyt kun mä en löydä lemppari kahvimukiani, nyt kun mä en saa suljettua puhelintani ilman että joku varmasti menettää hermonsa, mä en löydä enää itseäni.

Kun mä oikeasti kelaan nyt taakse päin, niin tajuan että en oo koskaan ollut yksin.
Aina on ollu joku, jolle on täytynyt selittää.
Missä ja miten, miksi ja koska.

Joten miksi mä en pitänyt kiinni siitä kaikesta yksinäisyydestä, siitä kun sai hetken, ihan vaan yksin omistaa koko maailmansa.

Ja mua väsyttää, maailma ja kaikki ne ihmiset,
enkä mä halua omistaa, enää ikinä, itseäni muille.

We'll do it all
Everything
On our own

We don't need
Anything
Or anyone

If I lay here
If I just lay here
Would you lie with me and just forget the world?


Meikä hävis maailmalle ihan sata-nolla.

Mäen päältä, sata askelta
riisun kengät, ensin kastuu varpaat, hiekka upottaa.

Minä olin solmu jonka sinä avasit
istuit pimeässä niin kauan
niin kauan, että nukahdin
tulit uniini
nyt päivä polttaa niskaa, suola kutittaa.

Sometimes iwish he was you.