Oon ajatellut tänään kahta kauheemmin kun yleensä.
Ehkä se johtuu siitä että on ollut vapaapäivä töistä, tyhjä talo, vaan pikkuroo ja kahvimuki.

Mun maailmaa mullistavat ajatukseni on taas kerran keskittyneet siihen että mitä mun maailmani oikein on tai mitä mä ylipäätään siltä haluaisin?

Mä en halua olla sellainen massan mukana kulkeva harmaahiipperö jolla ei ole omia mielipiteitä, tai vaikka olisikin niin niitä ei voi sanoa ääneen koska pelätään sitä mitä muut ajattelevat.

Mä en tahdo jäädä kiinni arkeen, en halua että joka ikinen päivä on samanlainen kuin eilinen, haluan kokea ja nähdä kaiken sen mikä jää näkemättä jos en elä vaan jään vain kotiin odottamaan että jotain tapahtuu.

Mun päässä on niin paljon asioita, mielipiteitä ja juttuja jotka mun täytyy saada esille, täytyy saada ihmisten ilmoille.
Mä haluan että koko maailma kuulee mitä mieltä mä oon asioista, miten mun mielestä tätä paikkaa voitaisiin parantaa.

Nyt ei oo kyllä yhtään mun tapaista paasata pelkästään itsestään.

Carpe diem.