Mä en jaksais selittää, yhtään kenellekkään enää.
En yhtään mitään.
Mä haluaisin vaan nukkua, olla taas se pikkuroo, yksin kahvimuki kädessään odottamassa että joku ehkä soittaa.

Nyt kun mä en löydä lemppari kahvimukiani, nyt kun mä en saa suljettua puhelintani ilman että joku varmasti menettää hermonsa, mä en löydä enää itseäni.

Kun mä oikeasti kelaan nyt taakse päin, niin tajuan että en oo koskaan ollut yksin.
Aina on ollu joku, jolle on täytynyt selittää.
Missä ja miten, miksi ja koska.

Joten miksi mä en pitänyt kiinni siitä kaikesta yksinäisyydestä, siitä kun sai hetken, ihan vaan yksin omistaa koko maailmansa.

Ja mua väsyttää, maailma ja kaikki ne ihmiset,
enkä mä halua omistaa, enää ikinä, itseäni muille.

We'll do it all
Everything
On our own

We don't need
Anything
Or anyone

If I lay here
If I just lay here
Would you lie with me and just forget the world?


Meikä hävis maailmalle ihan sata-nolla.