Mä en saa puettua ajatuksiani sanoiksi,
mä en tällä hetkellä sisällä mitään,
mulla on  helvetin tyhjä olo.

Olis helppoa sanoa, että on ihan normaalia tuntea ristiriitaisesti ihmisten suhteen,
mutta mä en usko tän olevan niin helppoa enää tässä vaiheessa,
kun oon niin monesti vannottanut itselleni ettei kukaan, kukaan enää ikinä
pysty viemään mun sydäntäni.

Miksi se on taas kadoksissa?

And so it is
The colder water
The blower's daughter
The pupil in denial


Mä haluaisin kadota,
kuihtua, hukkua, paeta, piiloutua, eksyä, ihan mitä vaan kunhan mun ei tarvitse nähdä sua.
Ei nyt eikä huomenna, viikon tai vuoden päästä.
Mutta mä en tiedä,
osaisinko mä enää olla ilman sua?
Osaanko mä enää olla jossen tiedä että sä olet siinä mun kanssa.
Miksi, miksi ihmisen pitää olla niin heikko, miksi mun täytyy olla näin hauras sun suhteen.
Mä haluaisin laittaa oven kiinni ja pyytää sua palaamaan sinne mistä lähditkin, antaisit mun olla ja kuolla ikävään.

Mä en tahdo olla riippuvainen susta, sun tuntemisestasi tai sanoistasi,
miksimiksimiksi, elämästä ei selviä helpolla ?
Antaisitte joskus sen risuttoman polun, antaisitte mun sydämeni takaisin.

It's a small crime
And I've got no excuse


Mä kyllä haluan rakastaa sua,
ihan koko sydämestäni,
mutta mä en halua että sä huomaat sen.

Jos mä joskus olen kenellekkään sanonut että mä kyllä helvetti soikoon pärjään yksin,
niin nyt mä perun puheeni.
Mä en saa mieltäni kuriin sun suhteessas,
mä en saa itseäni lopettamaan.
Vaikeinta tässä kai onkin se, että pelottaa omat tunteet, ei muiden, ei sun.
Se etten halua sun huomaavan, miten paljon sä mulle olet.

Enkä mä halua enää pärjätä yksin,
mutta mä en halua,
en ollenkaan,
että sä viet mut kokonaisena.

Ota minusta puolet, kokonaista et saa.
Nimenomaan, anteeksi.

No love, no glory
No hero in her sky


Mä en halua,
sun pettyvän muhun.


Helvetti.